Esittely

Kuka?

Olen vannoutunut koiraharrastaja Pohjois-Pohjanmaalta, Kuusamosta. Kennelnimi Harmajaisen minulle myönnettiin elokuussa 2014. Edellä tulen kertomaan harrastushistoriastani sekä kasvatusperiaatteistani.

Koirat ovat aina olleet kiinnostukseni kohde ja olen touhunnut niiden kanssa koko ikäni. Saksanpaimenkoira on ollut aina rotuna ykkösenä mutta olen touhunnut myös metsästyskoirien kanssa. Ensimmäinen ihan oma koirani oli sekarotuinen Pörrö, joka oli kyllä "kylärakkien kylärakki", mutta niin rakas. Sen kanssa tein kaikenlaista ja koira kulkikin mukanani joka paikassa. Tokoakin sen kanssa tein jonkin verran, mutta emme kilpailleet. Tämän jälkeen ostin ensimmäisen rotukoirani, cockerspanieli Parisade Sonjan. Sonjan kanssa kävin parissa näyttelyssä mutta se lopahtikin sitten siihen kun kulkeminen osottautui vaikeaksi ajokortin ja auton puutteessa. Tokoa myös tämän kanssa harrastin. Näihin aikoihin Kuusamossa virisi kerhotoiminta johon tietysti liityin.

Aku

Lopulta en enää saanut rauhaa halusta hankkia oma saksanpaimenkoira. Pitkän tutkistelun jälkeen ostin Junkertumsilta oman pennun Junkertums Aquawitixin, "Akun". Ikäväkseni tämä koira jäi kivesvikaiseksi mutta se ei harrastusta haitannut. Harrastin tämän koiran kanssa PK-hakua ja tokoa. Tokossa kisasin Akun kanssa. Ensimmäisen lapsen synnyttyä jäi kisaaminen vähemmälle ja koira oli enemmän seurana perheemme arjessa. Akun vanhentuessa oli ajateltava uuden pennun hankintaa. Niinpä saapui suomenajokira Elmeri perheeseemme. Minulle jäi sisäsiisteyden hoito ja mieheni hoiti kouluttamisen metsään.

Ajokoirasta ja vanhasta sakemannista ajan jätettyä hankimme saksanseisojan. Koira ostettiin Ruskakairan kennelistä. Sitä käytimme parissa näyttelyssä, muutoin koira toimi pääsääntöisesti metsällä. Tämän jälkeen tuli talouteemme lyhytkarvainen saksanseisoja Pitkäsaaren kennelistä. Tämä kävi vesikokeessa ja näyttelyssä muutaman kerran. Tästäkin pojasta tuli metsämiehen paras kaveri.

Tässä vaiheessa olivat lapseni jo niin isoja että rohkenin ruveta ajattelemaan uutta saksanpaimenkoiraa. Tuumasta toimeen ja pentu löytyikin Mörkömurinan kennelistä. Näin perheeseemme tuli nykyisen lauman pää, Mörkömurinan Legioonalainen "Arttu". Artun kanssa aloitin harrastamaan tokoa, hakua, jälkeä ja raunioita. Myöhemmässä vaiheessa myös rakennusetsintää ja hajuetsintää. Sitten tulikin jo ranskanbulldoggi, lisää sakuja ja ensimmäiset pennut yhdistelmästä Maise's Gabriella & Sudenmaan Borat.

Pipsa pentuna

Kasvatusperiaatteistani

Pähkinänkuoressa tavoitteenani on kasvattaa terveitä, tasapainoisia harrastus-ja kotikoiria. Jalostusvalintani teen rodun linjajaosta välittämättä kiinnittäen huomioni koirayksilöiden ominaisuuksiin. 

Kiinnitän jalostuksessa huomiota koiran yleiseen terveyteen, en pelkästään kirjaimiin, numeroihin tai asteikkoihin. Tarkastelen terveyttä kokonaisuutena ottaen huomioon muutakin kuin PEVISAn piirissä olevat asiat. En käytä jalostukseen koiria joilla on allergioita, yliherkkyyksiä, iho-ongelmia tai muita tämän tyyppisiä oireita.

Pyrin kasvattamaan koiria, jotka omaavat terveen ja toiminnallisen rakenteen unohtamatta koiran jaloa ulkomuotoa. En halua suosia liioiteltuja ulkonäköpiirteitä. Haluan koiran olevan tyypiltään kestävä ja pitkäjänteiseen liikkumiseen fyysisesti kykenevä.

Saksanpaimenkoiran luonteessa arvostan hyvää hermorakennetta. En käytä jalostukseen koiria, joiden "nuppi leviää" jos ne jäävät treeni-tai lenkkitauolle esimerkiksi omistajan sairastumisen vuoksi. Pidän ihanteena koiraa, joka kykenee olemaan kodin arjessa "normaali kotikoira", mutta syttyy tarvittaessa harrastustoimintaan hyvällä moottorilla. Koiran tulee olla avoin ja toimintakykyinen.